Kirjoittaja
Kuvaus
Siperianhuskyuros Mirokun arkea ja touhuamisiamme.
KOPIOINTI KIELLETTY!
|
09.07.2008 - 21:45
Jotkut ovatkin ehkä huomanneet että meidän osallistumiset viikkohaasteisiin ja yleinen bloggauskin on jäänyt vähemmälle. Kämpässäni on siis tällä hetkellä naapureiden aiheuttaman vesivahingon takia kylpyhuoneremontti, kolmatta viikkoa ja olemme siis evakossa äidilläni. Bloggaukset jatkuu sitten jahka pääsemme taas asettumaan kotiimme. Eli hengissä ollaan vielä :)
Lueskelin tuossa noita koirakuvahaaste -juttuja, ikävä homma tuo Sadun yhtäkkinen katoaminen. Mutta kiitos meidän suurbloggaajille Paulalle ja Elinalle, että jatkavat pestissä! Mielenkiinnolla uusia haasteita odotellen...
Hyvää ja toivottavasti parempikelistä kesän jatkoa kaikille!
14.06.2008 - 17:16
No näitä meiltä löytyy ainakin useampikin :D Suurin osa on sellaisia, joissa kamera reagoi koiraa hitaammin ja kuvaan tulee vauhdikas otus, tai pelkkä häntä. Sitten on myös niitä ihan hauskojakin:
07.06.2008 - 13:58
Lähdimme Mirokun kanssa tuossa eilen illalla kävelyretkelle Golf-kenttien taa, jossa on soramonttuja, jotta Miroku pääsee vähän uimaan. Retkeksi sanon sitä siksi, että matka on kävellen yhteen suuntaan 6-7km. Reissu kesti yhteensä 2½ tuntia. Oli hauska lähteä käveleskelemään sinne, sillä asuimme ennen vain puolen kilometrin päässä golf-kentästä ja lapsena tuli seikkailtua noissa maastoissa aika usein. Harvemmin tulee enää siellä käytyä, sillä matka on niin pitkä ja kesäisin Mirokulle tulee liian kuuma. Nyt sattui olemaan illalla vain +15 astetta, joten Miroku jaksoi hyvin. Tässä vähän kuvasaastetta retkeltä :)
07.06.2008 - 13:11
Tämän viikon haasteena on YKSITYISKOHTA. Meillä jäi viime viikon haaste välistä, ja muutenkin on pitänyt sen verran kiirettä, ettei ole ehtinyt istua koneen ääreen tarinoimaan. Mutta nyt osallistutaan!  Mirokun naamasta löytyy yksityiskohtia :) Lumikirsuksi kutsuttu nenän väritys, Pihkanruskeat sielunpeilit, pystyt pehmoiset korvat ja pitkä kieli! :D
21.05.2008 - 23:20
Tämän viikon haasteena on TARINA, ja me osallistutaan siihen Mirokun muuttotarinalla! Olipa kerran pieni koirapoika, joka vierailla mailla syntyi.
Pieni poika asui sykkeessä kaupungin,
ja reippaasti seikkailen, tutustui asvalttiviidakkoon.
Maa ei suuri ollut, ei toki, mutta kova oli vilinä ja touhu.
Ystäviä sai kaupunkilaispoika, ihasteluakin osakseen.
Oli paljon nuorella nenulla haisteltavaa, nuorilla silmillä nähtävää.
Puistot suuria, kadut täynnä ihmisiä,
monenmoista hännänheiluttajaa, mutta jokin jäi puuttumaan.
Mitä se pienen koiran sydän halajaa, onko tästä vielä jotain kauniimpaa?
Tuli aika lähdön, siivillä metallin matkaan joutuin,
minne matka johtaa, sitä ei koira tiennyt.
Hajut muuttuivat ja aikaa kului.
Pieni sydän valmiina seikkailuun, matkaan kauemmas pohjoiseen.
Nyt jo nuori poika, näki uutta maailmaa.
Oli kaupungin syke hävinnyt, ihan kokonaan.
Oli pellot laajat, täynnä toisenlaista vilinää,
merituuli puhaltaa, on ulkona vähän kylmempää.
Metsät suuret synkeät, tämähän on jännittävää!
Uusi paikka, jossa nenä haistaa elämää, mitähän tämä paikka,
tuo vielä mukanaan?
Silloin se pakkasen lapsi yllättyi, kun talvi teki tuloaan,
miten täällä tätä valkoista, tulee ihan solkenaan! Jo ison koiran jalat,
uppoavat hankeen kokonaan! Lumiset kylvyt ihanat, pakkasen kyydittämät iltamat,
pimeä on taivas ja valkoinen maa, onko mitään parempaa?
Tämä on se minun maa, johon aurinkokin paistaa kauempaa.
Tämä on se paikka, jonne pieni sydän halajaa.
Hauskoja tarinointituokioita kaikille ja lämpimämpää viikkoa! Ja tosiaan, tarinan tarkoitus ei ole dissata kaupunkihuskyja :D
|
Ajatusteni vartijat
Ihminen tarvitsee koiran
joka on kuin ihmisen mieli
joka ymmärtää sanoitta
joka lukee ajatukset
joka on kotona eikä karkaa
Koira ansaitsee ihmisen
jolla on vähän koiran mieli
joka ymmärtää sanoitta
joka lukee ajatukset
joka on kotona eikä karkaa
Tarvitsen koirani mielen
unohtaakseni pahat
muistaakseni hyvät
pysyäkseni uteliaana
oppiakseni olemaan koirani paras ystävä
Sinäkin tarvitset koiran
tervehtiäksesi tuttusi
tunnin eron jälkeen
kuin olisitte kumpikin
valovuoden myöhässä
kierrettyänne maailman
Tarvitsen minäkin koiran
joka tuhansia vuosia
on ollut ihmisen lähellä
muuttunut itsekin moneksi
nähnyt ihmisensä viat
luikkimatta silti tiehensä
Mihin minä koiriani tarvitsen?
en vartioimaan rikkauksia,
en pelottelemaan rosvoja
vaan paimentamaan ajatuksiani
jotka nukkuvat koiranunta
ahomansikkaisella niityllä.
|
